sunnuntai 30. marraskuuta 2008
maanantai 17. marraskuuta 2008
Älykkäät koneet eli Sumea maanantai
Paljon on vettä virrannut Päijännetunnelissa viime blogimerkinnän jälkeen, monta koneellista vaatteita läpikäynyt transformaationsa pyykiksi ja taas takaisin vaatteiksi. Kiertokulku on loputon, pyykinpesu ei lopu: vaatteet kuluvat loppuun, uusia hankitaan tilalle, mutta pesukoneet ovat aina työssä, tai nyrkit, niin kauan kuin ihmisiä vaeltaa Maan päällä.
Itse asiassa on aika kiinnostavaa, että kun avaa hanan Helsingissä, vesi tulee Päijät-Hämeestä Asikkalan seudulta.
* * *
Iltapuhteinani luin Bart Koskon kirjan Sumea logiikka. Siinä hän käsittelee muun muassa japanilaisten valmistamia älykkäitä pesukoneita. Niissä muutama yksinkertainen sumea sääntö säätelee saamansa mittaridatan perusteella vedenottoa, rummun liikkeitä ja pesuaineen annostelua, ja tuloksena on ekotehokkaasti pestyä puhdasta pyykkiä.
Sumeassa logiikassa väitteiden totuusarvot eivät ole mustavalkoisia, kyllä tai ei, yksi tai nolla, vaan harmaita, siltä väliltä, aina jossain määrin. Kaukoidässä sumea logiikka ja sen sovellutukset on omaksuttu länsimaita nopeammin, kenties siksi että kulttuuriperintönsä puolesta sikäläiset eivät ole fakkiintuneita kaksiarvoisuuteen kuten me länsimaiset Aristoteleen perilliset olemme.
Teknologiaan sovellettuna sumealla logiikalla on hämmästyttävät mahdollisuudet. Bart Kosko on niin kiinnostunut näkemään sumean tulevaisuuden, että hän tehnyt sopimuksen ruumiinsa syväjäädyttämisestä ja – tulevaisuudessa, teknologian kehityttyä riittävän pitkälle – palauttamisesta elämään.
Kuinka älykkäitä pesukoneita hän tuleekaan näkemään!
* * *
Kun olin ihan pieni lapsi, yksi mieluisimmista kirjoistani oli keramiikkataiteilija ja professori Heljä Liukko-Sundströmin kirjoittama ja kuvittama Heljän lempeitä satuja. Nyt sitä lukiessani on vaikea sanoa miksi. Mutta vuonna 1978, kun Rudolf Koivu -palkinto myönnettiin Tove Janssonin Den farliga resanille, sai Liukko-Sundströmin kirja kunniamaininnan. Omalla tavallaan kiinnostavaa on, että yksi saduista kertoo pesukoneesta. Se on satu kierrätyksestä. Vanha pesukone nimeltä Kultanuoli heivataan kaatopaikalle uuden ja nykyaikaisen koneen tieltä, se kun ei ole täysautomaattinen ja siitä puuttuu muun muassa linkousominaisuus. Mutta aikansa kaatopaikalla lojuttuaan se löytää uuden kodin kierrätyshenkisen perheen luota ja on heille hyödyksi vielä monta vuotta.
Kiinnostuneet voivat lainata kirjan minulta. Mutta en minä sitä suorastaan suosittele.
* * *
Taannoin minulla oli tilaisuus vierailla ystäväni Johanna Turusenahon taloyhtiön pyykkituvalla. Heillä on pesukone merkiltään Talpet (kuva). Kyllä, "Talopesulat". Se linkoaa, mutta tuskin käyttää sumeita sääntöjä.
Johannan pyykkituvalla on myös kuivausrumpu. Meillä ei ole.
Itse asiassa on aika kiinnostavaa, että kun avaa hanan Helsingissä, vesi tulee Päijät-Hämeestä Asikkalan seudulta.
* * *
Iltapuhteinani luin Bart Koskon kirjan Sumea logiikka. Siinä hän käsittelee muun muassa japanilaisten valmistamia älykkäitä pesukoneita. Niissä muutama yksinkertainen sumea sääntö säätelee saamansa mittaridatan perusteella vedenottoa, rummun liikkeitä ja pesuaineen annostelua, ja tuloksena on ekotehokkaasti pestyä puhdasta pyykkiä.
Sumeassa logiikassa väitteiden totuusarvot eivät ole mustavalkoisia, kyllä tai ei, yksi tai nolla, vaan harmaita, siltä väliltä, aina jossain määrin. Kaukoidässä sumea logiikka ja sen sovellutukset on omaksuttu länsimaita nopeammin, kenties siksi että kulttuuriperintönsä puolesta sikäläiset eivät ole fakkiintuneita kaksiarvoisuuteen kuten me länsimaiset Aristoteleen perilliset olemme.Teknologiaan sovellettuna sumealla logiikalla on hämmästyttävät mahdollisuudet. Bart Kosko on niin kiinnostunut näkemään sumean tulevaisuuden, että hän tehnyt sopimuksen ruumiinsa syväjäädyttämisestä ja – tulevaisuudessa, teknologian kehityttyä riittävän pitkälle – palauttamisesta elämään.
Kuinka älykkäitä pesukoneita hän tuleekaan näkemään!
* * *
Kun olin ihan pieni lapsi, yksi mieluisimmista kirjoistani oli keramiikkataiteilija ja professori Heljä Liukko-Sundströmin kirjoittama ja kuvittama Heljän lempeitä satuja. Nyt sitä lukiessani on vaikea sanoa miksi. Mutta vuonna 1978, kun Rudolf Koivu -palkinto myönnettiin Tove Janssonin Den farliga resanille, sai Liukko-Sundströmin kirja kunniamaininnan. Omalla tavallaan kiinnostavaa on, että yksi saduista kertoo pesukoneesta. Se on satu kierrätyksestä. Vanha pesukone nimeltä Kultanuoli heivataan kaatopaikalle uuden ja nykyaikaisen koneen tieltä, se kun ei ole täysautomaattinen ja siitä puuttuu muun muassa linkousominaisuus. Mutta aikansa kaatopaikalla lojuttuaan se löytää uuden kodin kierrätyshenkisen perheen luota ja on heille hyödyksi vielä monta vuotta.
Kiinnostuneet voivat lainata kirjan minulta. Mutta en minä sitä suorastaan suosittele.
* * *
Taannoin minulla oli tilaisuus vierailla ystäväni Johanna Turusenahon taloyhtiön pyykkituvalla. Heillä on pesukone merkiltään Talpet (kuva). Kyllä, "Talopesulat". Se linkoaa, mutta tuskin käyttää sumeita sääntöjä.Johannan pyykkituvalla on myös kuivausrumpu. Meillä ei ole.
Tilaa:
Kommentit (Atom)