sunnuntai 30. marraskuuta 2008
maanantai 17. marraskuuta 2008
Älykkäät koneet eli Sumea maanantai
Paljon on vettä virrannut Päijännetunnelissa viime blogimerkinnän jälkeen, monta koneellista vaatteita läpikäynyt transformaationsa pyykiksi ja taas takaisin vaatteiksi. Kiertokulku on loputon, pyykinpesu ei lopu: vaatteet kuluvat loppuun, uusia hankitaan tilalle, mutta pesukoneet ovat aina työssä, tai nyrkit, niin kauan kuin ihmisiä vaeltaa Maan päällä.
Itse asiassa on aika kiinnostavaa, että kun avaa hanan Helsingissä, vesi tulee Päijät-Hämeestä Asikkalan seudulta.
* * *
Iltapuhteinani luin Bart Koskon kirjan Sumea logiikka. Siinä hän käsittelee muun muassa japanilaisten valmistamia älykkäitä pesukoneita. Niissä muutama yksinkertainen sumea sääntö säätelee saamansa mittaridatan perusteella vedenottoa, rummun liikkeitä ja pesuaineen annostelua, ja tuloksena on ekotehokkaasti pestyä puhdasta pyykkiä.
Sumeassa logiikassa väitteiden totuusarvot eivät ole mustavalkoisia, kyllä tai ei, yksi tai nolla, vaan harmaita, siltä väliltä, aina jossain määrin. Kaukoidässä sumea logiikka ja sen sovellutukset on omaksuttu länsimaita nopeammin, kenties siksi että kulttuuriperintönsä puolesta sikäläiset eivät ole fakkiintuneita kaksiarvoisuuteen kuten me länsimaiset Aristoteleen perilliset olemme.
Teknologiaan sovellettuna sumealla logiikalla on hämmästyttävät mahdollisuudet. Bart Kosko on niin kiinnostunut näkemään sumean tulevaisuuden, että hän tehnyt sopimuksen ruumiinsa syväjäädyttämisestä ja – tulevaisuudessa, teknologian kehityttyä riittävän pitkälle – palauttamisesta elämään.
Kuinka älykkäitä pesukoneita hän tuleekaan näkemään!
* * *
Kun olin ihan pieni lapsi, yksi mieluisimmista kirjoistani oli keramiikkataiteilija ja professori Heljä Liukko-Sundströmin kirjoittama ja kuvittama Heljän lempeitä satuja. Nyt sitä lukiessani on vaikea sanoa miksi. Mutta vuonna 1978, kun Rudolf Koivu -palkinto myönnettiin Tove Janssonin Den farliga resanille, sai Liukko-Sundströmin kirja kunniamaininnan. Omalla tavallaan kiinnostavaa on, että yksi saduista kertoo pesukoneesta. Se on satu kierrätyksestä. Vanha pesukone nimeltä Kultanuoli heivataan kaatopaikalle uuden ja nykyaikaisen koneen tieltä, se kun ei ole täysautomaattinen ja siitä puuttuu muun muassa linkousominaisuus. Mutta aikansa kaatopaikalla lojuttuaan se löytää uuden kodin kierrätyshenkisen perheen luota ja on heille hyödyksi vielä monta vuotta.
Kiinnostuneet voivat lainata kirjan minulta. Mutta en minä sitä suorastaan suosittele.
* * *
Taannoin minulla oli tilaisuus vierailla ystäväni Johanna Turusenahon taloyhtiön pyykkituvalla. Heillä on pesukone merkiltään Talpet (kuva). Kyllä, "Talopesulat". Se linkoaa, mutta tuskin käyttää sumeita sääntöjä.
Johannan pyykkituvalla on myös kuivausrumpu. Meillä ei ole.
Itse asiassa on aika kiinnostavaa, että kun avaa hanan Helsingissä, vesi tulee Päijät-Hämeestä Asikkalan seudulta.
* * *
Iltapuhteinani luin Bart Koskon kirjan Sumea logiikka. Siinä hän käsittelee muun muassa japanilaisten valmistamia älykkäitä pesukoneita. Niissä muutama yksinkertainen sumea sääntö säätelee saamansa mittaridatan perusteella vedenottoa, rummun liikkeitä ja pesuaineen annostelua, ja tuloksena on ekotehokkaasti pestyä puhdasta pyykkiä.
Sumeassa logiikassa väitteiden totuusarvot eivät ole mustavalkoisia, kyllä tai ei, yksi tai nolla, vaan harmaita, siltä väliltä, aina jossain määrin. Kaukoidässä sumea logiikka ja sen sovellutukset on omaksuttu länsimaita nopeammin, kenties siksi että kulttuuriperintönsä puolesta sikäläiset eivät ole fakkiintuneita kaksiarvoisuuteen kuten me länsimaiset Aristoteleen perilliset olemme.Teknologiaan sovellettuna sumealla logiikalla on hämmästyttävät mahdollisuudet. Bart Kosko on niin kiinnostunut näkemään sumean tulevaisuuden, että hän tehnyt sopimuksen ruumiinsa syväjäädyttämisestä ja – tulevaisuudessa, teknologian kehityttyä riittävän pitkälle – palauttamisesta elämään.
Kuinka älykkäitä pesukoneita hän tuleekaan näkemään!
* * *
Kun olin ihan pieni lapsi, yksi mieluisimmista kirjoistani oli keramiikkataiteilija ja professori Heljä Liukko-Sundströmin kirjoittama ja kuvittama Heljän lempeitä satuja. Nyt sitä lukiessani on vaikea sanoa miksi. Mutta vuonna 1978, kun Rudolf Koivu -palkinto myönnettiin Tove Janssonin Den farliga resanille, sai Liukko-Sundströmin kirja kunniamaininnan. Omalla tavallaan kiinnostavaa on, että yksi saduista kertoo pesukoneesta. Se on satu kierrätyksestä. Vanha pesukone nimeltä Kultanuoli heivataan kaatopaikalle uuden ja nykyaikaisen koneen tieltä, se kun ei ole täysautomaattinen ja siitä puuttuu muun muassa linkousominaisuus. Mutta aikansa kaatopaikalla lojuttuaan se löytää uuden kodin kierrätyshenkisen perheen luota ja on heille hyödyksi vielä monta vuotta.
Kiinnostuneet voivat lainata kirjan minulta. Mutta en minä sitä suorastaan suosittele.
* * *
Taannoin minulla oli tilaisuus vierailla ystäväni Johanna Turusenahon taloyhtiön pyykkituvalla. Heillä on pesukone merkiltään Talpet (kuva). Kyllä, "Talopesulat". Se linkoaa, mutta tuskin käyttää sumeita sääntöjä.Johannan pyykkituvalla on myös kuivausrumpu. Meillä ei ole.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Ajatus
Eilen pesin pyykkiä. En kirjoittanut siitä blogiin mitään. Minulla ei ollut ajatuksia.Vasta tänään ajattelin, että voisin pitää eilistä pyykkiä rajapyykkinä, erottamassa sen, mikä oli sitä ennen, siitä, mikä on sen jälkeen.
Näin ajattelen viikatessani kuivan, puhtaan pyykin telineeltä kaappiin ja näin lopettaessani sen pyykkiyden. Ajattelen katoavaisuutta.
Kaksi koneellista. Neljäkymmentä astetta. Pesuainetta vain hieman.
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Hyvästi masentava maanantai
Tämäniltainen pyykinpesuni on omistettu Kurt Vonnegutille ja se tapahtuu 40 asteen lämpötilassa – vaihtelun vuoksi!
Eilen tajusin, mistä tulee nimi Pekomatic: tietenkin pesu-kone-matic. Selitys on yhtä ällistyttävä kuin triviaalikin. Asiaankuuluvasti konetta huoltaa Pesulakonepalvelu Pepa Oy. Pepan sisaryritys Jäähdytyskone Oy (nimeä ei ole lyhennetty muotoon "Jäko" arvatenkin vokaalisoinnun takia) valmistaa Esteri-merkkisiä pesulakoneita. En ole vielä keksinyt mistä se nimi tulee. Meidänkin pesutuvallamme on Esteri-ilmankuivaaja (kuva). Ja kuinka ollakaan, vuoteen 1985 asti Jäähdytyskone Oy:n pesukoneet tunnettiin nimellä – Pekomatic.
Kiinnostavaa!
Suppean kokemukseni perusteella pesulakoneet tuntuvat olevan sympaattisemmin nimettyjä kuin kotipesurit.
Wikipedian mukaan esterit ovat "orgaanisia tai epäorgaanisia yhdisteitä, jotka ovat muodostuneet epäorgaanisesta tai orgaanisesta haposta, jonka OH-ryhmä (hydroksyyliryhmä) on korvautunut -O-alkyyli(alkoksi)ryhmällä".
* * *
Varauslista on kesäterässä. Uutta lomaketta kesäkuulle ei ole tuotu, ja varausmerkinnät pitää tuhertaa toukokuun listan alalaitaan tai erilliselle lapulle. Surkeaa, surkeaa.
* * *
Romaanissaan Mestarien aamiainen Kurt Vonnegut kertoo Robo-Magic-nimisestä automaattisesta pesukoneesta, jota 1930-luvulla markkinoidaan sloganilla "Goodbye Blue Monday". Ilmeisesti ilmaus "blue monday" on tosiaankin joskus viitannut pyykkipäivään, ja varatessani pyykkivuoron maanantaille asetuin näin tietämättäni osaksi pitkää perinnettä. Automaattisen Pekomaticin ansiosta voin kuitenkin yhtyä sloganiin ja heittää hyvästit masentavalle maanantaille! Käsin jynssäämisen sijaan voin keskittyä kirjoitustyöhön, joka on paljon kiinnostavampaa.
Sen sijaan tämän illan pyykkierässä ei ole mitään kovin kiinnostavaa. Performanssitaiteen aiheuttamat pienet valkeat maalitäplät eivät irronneet farkuista. Samapa tuo!
Eilen tajusin, mistä tulee nimi Pekomatic: tietenkin pesu-kone-matic. Selitys on yhtä ällistyttävä kuin triviaalikin. Asiaankuuluvasti konetta huoltaa Pesulakonepalvelu Pepa Oy. Pepan sisaryritys Jäähdytyskone Oy (nimeä ei ole lyhennetty muotoon "Jäko" arvatenkin vokaalisoinnun takia) valmistaa Esteri-merkkisiä pesulakoneita. En ole vielä keksinyt mistä se nimi tulee. Meidänkin pesutuvallamme on Esteri-ilmankuivaaja (kuva). Ja kuinka ollakaan, vuoteen 1985 asti Jäähdytyskone Oy:n pesukoneet tunnettiin nimellä – Pekomatic.Kiinnostavaa!
Suppean kokemukseni perusteella pesulakoneet tuntuvat olevan sympaattisemmin nimettyjä kuin kotipesurit.
Wikipedian mukaan esterit ovat "orgaanisia tai epäorgaanisia yhdisteitä, jotka ovat muodostuneet epäorgaanisesta tai orgaanisesta haposta, jonka OH-ryhmä (hydroksyyliryhmä) on korvautunut -O-alkyyli(alkoksi)ryhmällä".
* * *
Varauslista on kesäterässä. Uutta lomaketta kesäkuulle ei ole tuotu, ja varausmerkinnät pitää tuhertaa toukokuun listan alalaitaan tai erilliselle lapulle. Surkeaa, surkeaa.
* * *
Romaanissaan Mestarien aamiainen Kurt Vonnegut kertoo Robo-Magic-nimisestä automaattisesta pesukoneesta, jota 1930-luvulla markkinoidaan sloganilla "Goodbye Blue Monday". Ilmeisesti ilmaus "blue monday" on tosiaankin joskus viitannut pyykkipäivään, ja varatessani pyykkivuoron maanantaille asetuin näin tietämättäni osaksi pitkää perinnettä. Automaattisen Pekomaticin ansiosta voin kuitenkin yhtyä sloganiin ja heittää hyvästit masentavalle maanantaille! Käsin jynssäämisen sijaan voin keskittyä kirjoitustyöhön, joka on paljon kiinnostavampaa.
Sen sijaan tämän illan pyykkierässä ei ole mitään kovin kiinnostavaa. Performanssitaiteen aiheuttamat pienet valkeat maalitäplät eivät irronneet farkuista. Samapa tuo!
lauantai 17. toukokuuta 2008
Pitkä aamupäivä
Tänään laitoin pesukoneeseen kolme pitkähihaista paitaa, kolme t-paitaa, viidet kalsarit, neljätoista sukkaa (joista 13 mustia ja yksi raidallinen [kuva]), kaksi pyyhettä (ison ja pienen), yhden lakanan, yhden pussilakanan sekä kaksi tyynyliinaa. Lämpötila oli edelleen 60°C ja pesuaineena nyt uusi herkkähipiäisten LV.Kuten edellisen blogimerkinnän kuvasta voi havaita, varasin "aamupäivä"-vuoron, se on: kello 7–16. Laitoin ainoan koneellisen pesuun kello 14, ja tehokasta pesuaikaa jäi näin käyttämättä tuntikausia. Tämä on nykyisen varausjärjestelmän ongelma.
Nykykäytäntö on sikäli käyttäjäystävällinen, että varaajan ei tarvitse sitoutua etukäteen tiettyyn kellonlyömään. Kenties se myös säästää pesukonetta, koska nykyisellään koneellisia harvoin pestään yli kolmea päivässä. Silti vajaakäyttö tuntuu vähän tyhmältä. Päivän jakaminen vaikka kahden tai kolmen tunnin vuoroihin mahdollistaisi vuorojen varaamisen lyhyemmällä varoitusajalla, eikä koneen kuormitus varmaankaan nykyisestä paljon kasvaisi.
Toki olisin voinut kirjoittaa varauslistaan lisähuomautuksen "pesen vain klo 14–16", jolloin joku muu olisi voinut hyödyntää käyttämättä jääneen ajan. Mutta en ollut etukäteen päättänyt, pesenkö jo aamulla vai vasta viime tingassa, kuten nyt kävi.
Yksi perustelu ylipitkille vuoroille on samassa tilassa sijaitsevan kuivausjärjestelmän vaatimat pidemmät käyttöajat. Tähän palaan ehkä myöhemmin.
* * *
Pesuaineen annostelusta minä en ymmärrä mitään. Purkin kyljessä neuvotaan käyttämään 50–80 ml (veden kovuudesta riippuen), kun pesukoneen kapasiteetti on 4–5 kg. Mutta:
1) Pekomatic on isompi kuin 4–5 kg. En tiedä kilogrammamäärää. Enkä punnitse pyykkiä. En omista vaakaa, paitsi kirjevaa'an, jonka asteikko ulottuu sataan grammaan. (Yksi sukka kokoa 39–42 painaa n. 18 grammaa, eli viiden kilon koneessa voisi pestä kerralla noin 140 paria sukkia. Kiinnostavaa!)
2) Mistä tietää veden kovuuden?
Veden kovuus voidaan määrittää kompeksometrisella titrauksella. Kalsium- ja magnesiumionit sitoutuvat EDTA:n (etyleenidiamiinitetraetikkahapon) kanssa kompleksiyhdisteeksi. Indikaattorina käytetään eriokromimusta T:tä. (http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/vesilaatu.html)Näin ollen minä laitan pulveria koneeseen jonkun verran. Pekomaticiin laitan jonkun verran enemmän kuin laittaisin tavalliseen kotikoneeseen.
* * *
Kuten tutkija Rahkila kommentissaan mainitsi, Wikipedian mukaan "pyykiksi kutsutaan käytössä likaantuneita vaatteita ja muita tekstiileitä". Mielestäni paremman, joskin muut tekstiilit unohtavan määritelmän tarjoaa WSOY:n Nykysuomen sanakirja: "pestävät t. juuri pestyt vaatteet".
Likaisesta vaatteesta tekee pyykkiä vasta aikomus pestä se. Pyykin käsite liittyykin pesemiseen eikä likaisuuteen – pyykkihän on pyykkiä vielä puhtaanakin. Se lakkaa olemasta pyykkiä kai joskus sitten kun se on kuivattu ja laitettu paikoilleen tai otettu käyttöön. Mutta "pyykkiyden" alkamista ja loppumista on vaikea määritellä ihan täsmällisesti.
"Kiinnostavaa!" kuiskivat herrat ja leidit toisilleen esityksen loputtua, aplodien raikuessa täydessä salissa.
tiistai 13. toukokuuta 2008
Varausjärjestelmästä ja pyykkituvan käytännöistä
Pyykinpesu ei vielä ole aivan ajankohtaista, koska edellisesta pesuerästä on vielä runsaasti puhtaita vaatteita jäljellä. Ensimmäisinä loppuvat aina kalsarit ja (parilliset) sukat; kenties niitä pitäisi olla enemmän? Minkähän verran sukkia ja alusvaatteita ihmisen suunnilleen kuuluu omistaa?
Kaukaa viisaasti varasin kuitenkin jo pyykkivuoron ensi lauantaille. Pyykkitupa on aika suosittu, ja aika on syytä varata etukäteen. Niin minä en yleensä tee, ja siksi joudunkin usein turvautumaan nyrkkipyykkiin.
Pyykkivuoro varataan B-rapun kellarin ilmoitustaululla olevasta taulukosta (kuva).
Taulukkoon kirjoitetaan oma nimi halutun päivän kohdalle yhteen kolmesta aikasarakkeesta, jotka ovat aamupäivä (kello 7–16), iltapäivä (kello 16–21) sekä "kokopäivä" – joka on yhtä kuin aamupäivä ja iltapäivä.
Kolmas sarake on itse asiassa turha. Riittäisi että merkitsee nimensä aamupäivä- ja iltapäivä-sarakkeisiin. Toki "kokopäivän" varaaminen käy hieman vaivattomammin yhdistelmäsarakkeen avulla, mutta en usko että saavutettu hyöty vetää vertoja aikaan saadulle hämmennykselle; kuvasta voidaan todeta, että pieniä sekaannuksia on ollut ainakin launtaina 3.5. ja torstaina 8.5.
Kuten kuvan taulukossa on korostettu, "kokopäivä"-vuoron saa varata ainostaan, jos pesee vähintään kolme koneellista.
Kunkin aikasarakkeen vieressä on kapeampi sarake, johon merkitään pestyjen koneellisten määrä – joka on samalla pyykkirupeaman hinta euroissa. Koska lomaketta ei ole vielä kokonaan ehditty päivittää euroaikaan, hintasarakkeiden otsikkona on "mk yht.", ja useimmat pesutuvan käyttäjät merkitsevätkin tunnollisesti pesujen määrän perään euron merkin tai e-kirjaimen – sekaannusten välttämiseksi. Itse olen päättänyt luopua tästä tavasta tarpeettomana.
* * *
Pikantti yksityiskohta talomme pyykkituvassa on vanha, kulunut puukeppi (kuva), jolla on ilmeisesti tarkoitus kiilata pesu- ja huuhteluaineiden luukkujen kumiset kannet auki pesun jälkeen – kaiketi jotta luukut pääsevät kuivumaan sisältä ja kone pysyy siistimpänä. Sanon "ilmeisesti" ja "kaiketi", koska tähän asiaan, toisin kuin lukuisiin muihin, ei pyykkituvan seiniltä löydy minkäänlaista ohjelappua. Olen tehnyt olettamukseni sillä perusteella, että aina pyykkituvalle mennessäni keppi on ollut luukkujen välissä – ja siihen myös minä olen sen laittanut lopetettuani pyykkäämisen. Itse asiassa, kun asiaa tarkemmin mietin, tämä toiminta on aika irrationaalista. Onko kepin käyttöön sittenkin jokin muu syy? Vai onko siihen mitään syytä? Onko nykyinen käytäntö syntynyt aivan satunnaisesti ja sattumalta? Onko joku laittanut kepin luukkujen väliin piruuttaan?
Kiinnostavaa!
Kuvassa näkyvät myös "punakone" Pekomaticin selkeät käyttöohjeet, ohjelmanvalitsin, käynnistysnappi sekä kiekko, joka kertoo pesuohjelman etenemisestä.
* * *
Olen hankkinut LV-merkkistä herkkäihoisille tarkoitettua pesujauhetta (kuva). Ostin 850 gramman pakkauksen Porthaninkadun Saiturinpörssistä hintaan 3,95 euroa. LV ei sisällä hajusteita, väriaineita, zeoliittia eikä optisia kirkasteita, eikä se myöskään, toisin kuin Rainbow, ole 
ärsyttävä (kuva). LV sisältää kuitenkin enemmän fosfaatteja kuin Rainbow. En tiedä mitä merkitystä tällä asialla on.
Nyt on siis kaikki valmista lauantaista pyykinpesua varten, ja voin huolettomin mielin keskittyä muihin asioihin siihen asti!
Kaukaa viisaasti varasin kuitenkin jo pyykkivuoron ensi lauantaille. Pyykkitupa on aika suosittu, ja aika on syytä varata etukäteen. Niin minä en yleensä tee, ja siksi joudunkin usein turvautumaan nyrkkipyykkiin.
Pyykkivuoro varataan B-rapun kellarin ilmoitustaululla olevasta taulukosta (kuva).Taulukkoon kirjoitetaan oma nimi halutun päivän kohdalle yhteen kolmesta aikasarakkeesta, jotka ovat aamupäivä (kello 7–16), iltapäivä (kello 16–21) sekä "kokopäivä" – joka on yhtä kuin aamupäivä ja iltapäivä.
Kolmas sarake on itse asiassa turha. Riittäisi että merkitsee nimensä aamupäivä- ja iltapäivä-sarakkeisiin. Toki "kokopäivän" varaaminen käy hieman vaivattomammin yhdistelmäsarakkeen avulla, mutta en usko että saavutettu hyöty vetää vertoja aikaan saadulle hämmennykselle; kuvasta voidaan todeta, että pieniä sekaannuksia on ollut ainakin launtaina 3.5. ja torstaina 8.5.
Kuten kuvan taulukossa on korostettu, "kokopäivä"-vuoron saa varata ainostaan, jos pesee vähintään kolme koneellista.
Kunkin aikasarakkeen vieressä on kapeampi sarake, johon merkitään pestyjen koneellisten määrä – joka on samalla pyykkirupeaman hinta euroissa. Koska lomaketta ei ole vielä kokonaan ehditty päivittää euroaikaan, hintasarakkeiden otsikkona on "mk yht.", ja useimmat pesutuvan käyttäjät merkitsevätkin tunnollisesti pesujen määrän perään euron merkin tai e-kirjaimen – sekaannusten välttämiseksi. Itse olen päättänyt luopua tästä tavasta tarpeettomana.
* * *
Pikantti yksityiskohta talomme pyykkituvassa on vanha, kulunut puukeppi (kuva), jolla on ilmeisesti tarkoitus kiilata pesu- ja huuhteluaineiden luukkujen kumiset kannet auki pesun jälkeen – kaiketi jotta luukut pääsevät kuivumaan sisältä ja kone pysyy siistimpänä. Sanon "ilmeisesti" ja "kaiketi", koska tähän asiaan, toisin kuin lukuisiin muihin, ei pyykkituvan seiniltä löydy minkäänlaista ohjelappua. Olen tehnyt olettamukseni sillä perusteella, että aina pyykkituvalle mennessäni keppi on ollut luukkujen välissä – ja siihen myös minä olen sen laittanut lopetettuani pyykkäämisen. Itse asiassa, kun asiaa tarkemmin mietin, tämä toiminta on aika irrationaalista. Onko kepin käyttöön sittenkin jokin muu syy? Vai onko siihen mitään syytä? Onko nykyinen käytäntö syntynyt aivan satunnaisesti ja sattumalta? Onko joku laittanut kepin luukkujen väliin piruuttaan?Kiinnostavaa!
Kuvassa näkyvät myös "punakone" Pekomaticin selkeät käyttöohjeet, ohjelmanvalitsin, käynnistysnappi sekä kiekko, joka kertoo pesuohjelman etenemisestä.
* * *
Olen hankkinut LV-merkkistä herkkäihoisille tarkoitettua pesujauhetta (kuva). Ostin 850 gramman pakkauksen Porthaninkadun Saiturinpörssistä hintaan 3,95 euroa. LV ei sisällä hajusteita, väriaineita, zeoliittia eikä optisia kirkasteita, eikä se myöskään, toisin kuin Rainbow, ole 
ärsyttävä (kuva). LV sisältää kuitenkin enemmän fosfaatteja kuin Rainbow. En tiedä mitä merkitystä tällä asialla on.Nyt on siis kaikki valmista lauantaista pyykinpesua varten, ja voin huolettomin mielin keskittyä muihin asioihin siihen asti!
perjantai 9. toukokuuta 2008
Sananen taustoista
Kiitokset yllättävän monipäisille kommentoijille!
Todettakoon tässä vielä – jos se ei ole ilmiselvää – että en ole erityisemmin perehtynyt pyykinpesuun tai edes kiinnostunut siitä. En panisi pahakseni jos joku hoitaisi koko asian puolestani niin, että minun ei tarvitsisi ajatella sitä koskaan. Tämän blogin olemassaolon todelliset syyt ovat toisaalla ja minulle itsellenikin osin hämärän peitossa.
Tekstiilihuoltoni perusta on yhdistelmä piittaamattomuutta, pelkoa ja joistakin jo unohtuneista lähteistä omaksuttuja hämäriä käsityksiä (kuten että kuumemmassa pesussa värit eivät leviä, tai että huuhteluaineesta ei ole mitään hyötyä). Yleisesti ottaen olen aina viskannut kaikki pyykit samaan koneeseen ja toivonut parasta. Ihme kyllä olen välttynyt suuremmilta vahingoilta.
Mutta olen osasyyllinen muuan pyykkionnettomuuteen. Ystäväni Anna Ylä-Anttila muisteli tänään, miten hän muutama vuosi sitten pohti, voiko erään mekon pestä, ja minä sanoin että varmasti voi.
Kuinka väärässä olinkaan!
Todettakoon tässä vielä – jos se ei ole ilmiselvää – että en ole erityisemmin perehtynyt pyykinpesuun tai edes kiinnostunut siitä. En panisi pahakseni jos joku hoitaisi koko asian puolestani niin, että minun ei tarvitsisi ajatella sitä koskaan. Tämän blogin olemassaolon todelliset syyt ovat toisaalla ja minulle itsellenikin osin hämärän peitossa.
Tekstiilihuoltoni perusta on yhdistelmä piittaamattomuutta, pelkoa ja joistakin jo unohtuneista lähteistä omaksuttuja hämäriä käsityksiä (kuten että kuumemmassa pesussa värit eivät leviä, tai että huuhteluaineesta ei ole mitään hyötyä). Yleisesti ottaen olen aina viskannut kaikki pyykit samaan koneeseen ja toivonut parasta. Ihme kyllä olen välttynyt suuremmilta vahingoilta.
Mutta olen osasyyllinen muuan pyykkionnettomuuteen. Ystäväni Anna Ylä-Anttila muisteli tänään, miten hän muutama vuosi sitten pohti, voiko erään mekon pestä, ja minä sanoin että varmasti voi.
Kuinka väärässä olinkaan!
tiistai 6. toukokuuta 2008
Punainen pesukone, valkoinen vaate
Vanhan ystäväni Janne Rahkilan kehotuksesta ryhdyn pitämään pyykkiblogia. Kirjaan tänne kokemuksiani ja ajatuksiani pyykinpesusta ja kaikesta mikä siihen liittyy tai ei liity.
Tänään herättyäni päiväunilta tuli mieleeni, että olisi syytä pestä pyykkiä: puhtaita alushousuja ei enää ole, ja sukkiakin vain parittomia. Onnekseni pyykkitupa oli vapaa. Minulla ei ole omaa pesukonetta; jotta sellaisen voisi sijoittaa kylpyhuoneeseen, pitäisi poistaa kylpyamme, mitä en mielelläni tekisi.
Taloyhtiön pyykkituvalla sen sijaan on jyhkeä Pekomatic 10 -mallinen pesukone (kuva). Sinne mahtuu kerralla paljon pyykkiä.
Tavanomaista jännittävämmän tämänpäiväisestä pyykinpesusta teki se, että mukana oli tavanomaisen pyykin – sukkien, kalsarien, paitojen – lisäksi valkoinen takki, jonka olen kauan sitten ostanut UFF:n kirpputorilta kymmenellä markalla. Se on vuosien saatossa likaantunut aika pahasti, mutta en ole uskaltanut pestä sitä, kun olen pelännyt sen värjäytyvän tai menevän muuten pilalle. Nyt päätin kohdata pelkoni ja ottaa riskin.
Pohdimme Jannen kanssa puhelimessa, pitäisikö pyykit pestä neljänkymmenen vai kuudenkymmenen asteen lämmössä. Jannekin oli pessyt tänään pyykkiä, neljässäkympissä. Minä pesen yleensä kuudessakympissä. Niin tein tänäänkin, vaikka hetken harkitsin neljääkymppiä, Janne kun puhui siitä positiiviseen sävyyn. Muistelen jostakin lukeneeni, että korkeammassa lämpötilassa vaatteet eivät värjäydy niin helposti. En tiedä pitääkö se paikkansa.
Pesuaineena on Rainbow Sensitive Color Pyykinpesujauhetiiviste (kuva). En ole merkkiuskollinen, mutta pyrin valitsemaan aina pesuaineen, jossa on joutsenmerkki. Olen tosin harkinnut siirtymistä johonkin herkkäihoisille tarkoitettuun pesuaineeseen, koska minua on viime aikoina vaivannut ärsyttävä ihottuma, ja pidän sen yhtenä mahdollisena aiheuttajana jotakin pyykinpesuaineen kemikaalia. Lähi-Alepassa ei kuitenkaan ole kovin hyvä valikoima, ja usein pyykkipulveri pitää saada nopeasti – kun pyykille ruvetessa huomaa pulverin olevan loppu – ja silloin on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla.
* * *
Nyt pyykki on pesty, ja valkoisen takin osalta on todettava, että tulos on hienoinen pettymys – värjäytymistä ei tapahtunut, mutta takki ei myöskään tullut puhtaaksi (kuva). Tarvittaisiin ilmeisesti voimakkaampia aineita. Takissa on kuitenkin myös ruskeita osia, enkä siksi uskalla turvautua valkaisuaineisiin. Asia on ratkaistava jotenkin muuten.
Kiinnostavaa, Simo!
Tänään herättyäni päiväunilta tuli mieleeni, että olisi syytä pestä pyykkiä: puhtaita alushousuja ei enää ole, ja sukkiakin vain parittomia. Onnekseni pyykkitupa oli vapaa. Minulla ei ole omaa pesukonetta; jotta sellaisen voisi sijoittaa kylpyhuoneeseen, pitäisi poistaa kylpyamme, mitä en mielelläni tekisi.
Taloyhtiön pyykkituvalla sen sijaan on jyhkeä Pekomatic 10 -mallinen pesukone (kuva). Sinne mahtuu kerralla paljon pyykkiä.Tavanomaista jännittävämmän tämänpäiväisestä pyykinpesusta teki se, että mukana oli tavanomaisen pyykin – sukkien, kalsarien, paitojen – lisäksi valkoinen takki, jonka olen kauan sitten ostanut UFF:n kirpputorilta kymmenellä markalla. Se on vuosien saatossa likaantunut aika pahasti, mutta en ole uskaltanut pestä sitä, kun olen pelännyt sen värjäytyvän tai menevän muuten pilalle. Nyt päätin kohdata pelkoni ja ottaa riskin.
Pohdimme Jannen kanssa puhelimessa, pitäisikö pyykit pestä neljänkymmenen vai kuudenkymmenen asteen lämmössä. Jannekin oli pessyt tänään pyykkiä, neljässäkympissä. Minä pesen yleensä kuudessakympissä. Niin tein tänäänkin, vaikka hetken harkitsin neljääkymppiä, Janne kun puhui siitä positiiviseen sävyyn. Muistelen jostakin lukeneeni, että korkeammassa lämpötilassa vaatteet eivät värjäydy niin helposti. En tiedä pitääkö se paikkansa.
Pesuaineena on Rainbow Sensitive Color Pyykinpesujauhetiiviste (kuva). En ole merkkiuskollinen, mutta pyrin valitsemaan aina pesuaineen, jossa on joutsenmerkki. Olen tosin harkinnut siirtymistä johonkin herkkäihoisille tarkoitettuun pesuaineeseen, koska minua on viime aikoina vaivannut ärsyttävä ihottuma, ja pidän sen yhtenä mahdollisena aiheuttajana jotakin pyykinpesuaineen kemikaalia. Lähi-Alepassa ei kuitenkaan ole kovin hyvä valikoima, ja usein pyykkipulveri pitää saada nopeasti – kun pyykille ruvetessa huomaa pulverin olevan loppu – ja silloin on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla.* * *
Nyt pyykki on pesty, ja valkoisen takin osalta on todettava, että tulos on hienoinen pettymys – värjäytymistä ei tapahtunut, mutta takki ei myöskään tullut puhtaaksi (kuva). Tarvittaisiin ilmeisesti voimakkaampia aineita. Takissa on kuitenkin myös ruskeita osia, enkä siksi uskalla turvautua valkaisuaineisiin. Asia on ratkaistava jotenkin muuten.Kiinnostavaa, Simo!
Tilaa:
Kommentit (Atom)