Tänään laitoin pesukoneeseen kolme pitkähihaista paitaa, kolme t-paitaa, viidet kalsarit, neljätoista sukkaa (joista 13 mustia ja yksi raidallinen [kuva]), kaksi pyyhettä (ison ja pienen), yhden lakanan, yhden pussilakanan sekä kaksi tyynyliinaa. Lämpötila oli edelleen 60°C ja pesuaineena nyt uusi herkkähipiäisten LV.Kuten edellisen blogimerkinnän kuvasta voi havaita, varasin "aamupäivä"-vuoron, se on: kello 7–16. Laitoin ainoan koneellisen pesuun kello 14, ja tehokasta pesuaikaa jäi näin käyttämättä tuntikausia. Tämä on nykyisen varausjärjestelmän ongelma.
Nykykäytäntö on sikäli käyttäjäystävällinen, että varaajan ei tarvitse sitoutua etukäteen tiettyyn kellonlyömään. Kenties se myös säästää pesukonetta, koska nykyisellään koneellisia harvoin pestään yli kolmea päivässä. Silti vajaakäyttö tuntuu vähän tyhmältä. Päivän jakaminen vaikka kahden tai kolmen tunnin vuoroihin mahdollistaisi vuorojen varaamisen lyhyemmällä varoitusajalla, eikä koneen kuormitus varmaankaan nykyisestä paljon kasvaisi.
Toki olisin voinut kirjoittaa varauslistaan lisähuomautuksen "pesen vain klo 14–16", jolloin joku muu olisi voinut hyödyntää käyttämättä jääneen ajan. Mutta en ollut etukäteen päättänyt, pesenkö jo aamulla vai vasta viime tingassa, kuten nyt kävi.
Yksi perustelu ylipitkille vuoroille on samassa tilassa sijaitsevan kuivausjärjestelmän vaatimat pidemmät käyttöajat. Tähän palaan ehkä myöhemmin.
* * *
Pesuaineen annostelusta minä en ymmärrä mitään. Purkin kyljessä neuvotaan käyttämään 50–80 ml (veden kovuudesta riippuen), kun pesukoneen kapasiteetti on 4–5 kg. Mutta:
1) Pekomatic on isompi kuin 4–5 kg. En tiedä kilogrammamäärää. Enkä punnitse pyykkiä. En omista vaakaa, paitsi kirjevaa'an, jonka asteikko ulottuu sataan grammaan. (Yksi sukka kokoa 39–42 painaa n. 18 grammaa, eli viiden kilon koneessa voisi pestä kerralla noin 140 paria sukkia. Kiinnostavaa!)
2) Mistä tietää veden kovuuden?
Veden kovuus voidaan määrittää kompeksometrisella titrauksella. Kalsium- ja magnesiumionit sitoutuvat EDTA:n (etyleenidiamiinitetraetikkahapon) kanssa kompleksiyhdisteeksi. Indikaattorina käytetään eriokromimusta T:tä. (http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/vesilaatu.html)Näin ollen minä laitan pulveria koneeseen jonkun verran. Pekomaticiin laitan jonkun verran enemmän kuin laittaisin tavalliseen kotikoneeseen.
* * *
Kuten tutkija Rahkila kommentissaan mainitsi, Wikipedian mukaan "pyykiksi kutsutaan käytössä likaantuneita vaatteita ja muita tekstiileitä". Mielestäni paremman, joskin muut tekstiilit unohtavan määritelmän tarjoaa WSOY:n Nykysuomen sanakirja: "pestävät t. juuri pestyt vaatteet".
Likaisesta vaatteesta tekee pyykkiä vasta aikomus pestä se. Pyykin käsite liittyykin pesemiseen eikä likaisuuteen – pyykkihän on pyykkiä vielä puhtaanakin. Se lakkaa olemasta pyykkiä kai joskus sitten kun se on kuivattu ja laitettu paikoilleen tai otettu käyttöön. Mutta "pyykkiyden" alkamista ja loppumista on vaikea määritellä ihan täsmällisesti.
"Kiinnostavaa!" kuiskivat herrat ja leidit toisilleen esityksen loputtua, aplodien raikuessa täydessä salissa.
8 kommenttia:
Mielenkiintoista, että peset kalsareiden, sukkien ja lakanapyykin lisäksi myös paidat 60 asteessa. Itse en ehkä uskaltaisi. Mitä jos jokin meneekin vikaan? Entä jos paidat kutistuvat? 60 astetta on kuitenkin sen sortin lämpötila, että siinä voi melkein jo saunoa. Elät vaarallista elämää, poika. Vaarallista elämää.
Tiedän! Mutta kun ne vaan eivät kutistu. Minusta on pyykinpesussani tullut rämäpäinen hurjastelija joka kuvittelee voivansa tehdä mitä vain. Sitten jonakin päivänä kaikki romahtaa ja minä putoan korkealta.
päivän lehdessä (siinä yhdessä ainoassa) oli tänään pyykinpesusta, jonkun miehen kirjoittamana. ajankohtainen aihe mitä ilmeisimmin! uusi mies-juttu! luulen kyllä sen tapahtuneen ulkomailla, mikä tuo ihan uuden ulottuvuuden asiaan.
mulla ois iso kasa tuota pyykkiä tuolla odottamassa. mutta vähän väliä kyllä haen sieltä vaatteita käyttöön, eli pyykin raja ON epäselvä. ainakin sellaisten ei-niin-likaisten vaatteiden suhteen. ainakin silloin kun ei meinaa ehtiä pesemään.
muistatko muuten taannoisen villi pohjola -jakson, jossa käsiteltiin yleistä pyykinpesua. siis tosi "taannoisen", kauan sitten tietysti. nyt kun sarja kuulemani mukaan tulee uudelleen, sun pitää bongata se. siinä on pyykinpesun filosofiaa parhaimmillaan, joskaan meillä ei ole noita yhteisiä pesuloita kumminkaan juur... harmi sinänsä!
vesi on helsingin seudulla keskikovaa. (lähde: helsingin vesi)
keskimääräiset taloyhtiöiden pekomaticit on yleensä 8- tai 10-kiloisia, veikkaisin. koneessasi saattaisi lukea tämä, tai sitten jossain käyttöohjeessa pesutupanne seinällä?
voit myös tarkkailla huuhteluvettä: jos viimeisin vesi on kirkas, pesuainetta tuskin on liikaa. jos vaatteet taas puhdistuvat, sitä tuskin on liian vähän. yleisempi ongelma kuitenkin on, että sitä laitetaan liikaa. grammoja on toki hankala arvioida, näppituntuma pelittää.
vielä,
vesi onkin itse asiassa useimmiten pehmeää. mutta: se vaihtelee päijännetunnelin korjausten takia!
tilannetta voi seurata helsingin veden sivuilta, joihin päijänne-tunnelin aihettamat muutokset veden laatuun päivitetään viikottain. nyt vesi näyttäisi olevan JOTAIN SILTÄ VÄLILTÄ, 6,5dH, kun raja kovan ja pehmeän välillä on määrittelystä riippuen 6 tai 7?? mitä tästä päätellä?
ainakin että kalkkia on kumminkin enemmän kuin joskus toiste, mikä vaatinee isompia pesuainemääriä ja myös kahvin- ja vedenkeittimen sekä tiskikoneen ajoittaista puhdistamista esimerkiksi etikalla tai sitruunalla. kiinnostavaa!
Pyykin aukoton määrittely on lähes yhtä vaikeaa kuin salaatin. On siis pakko tyytyä puolikkaisiin , epäpäteviin, määritelmiin. Tämä on paitsi "kiinnostavaa!", myös "kiusallista!".
Onko Helsingissä muuten useitakin itsepalvelupesuloita? Sellaisia joita elokuvissa ameriikan maalta näkee. Joissa aina tapaa unelmiensa naisen tai elää hetken, joka määrittää loppuelämäsi (Luultavasti naisen kanssa. Niin muuten, voihan se olla mieskin riippuen kokijan sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Yritän pysyä vastaisuudessa korrektina.). Olen asunut nyt n. 4 vuotta Tampereella enkä tiedä onko täällä moisia(Tosin jostain syystä tiedän yhden itsepalvelusolariumin, vaikka en kyseistä palvelua ole käyttänytkään.). Myös oma pesukone ja vakituinen parisuhde tekee tuon tyyppiset pesulat samantekeviksi.
Varauslistaongelmaan löytyy myös tietoteknillinen ratkaisu:
http://www.laundryview.com/lvs.php
Katsokaapa demo ohjelman toiminnasta. Olen vakuuttunut, etä tämä on yksi suurimmista innovaatioista pyykkäyksen historiassa.
Kiitokset kommenteista!
Villiä pohjolaa en ole koskaan seurannut – kiinnostavaa kuulla että siinäkin on käsitelty pyykinpesua. Mutta voih: Uusinnat ovat pyörineet jo jonkin aikaa, ja huominen jakso on tuotantokauden viimeinen. Pyykkijakso lienee jo mennyt.
Pekomaticin mallinumero on "10", joka saattaa viitata kilomäärään. Ja kun vielä Helsingin vesi palvelee asiakkaitaan noin hyvin, tässä voisi olla eväät täsmällisempien pesujauhemäärien laskemiseen. Kuitenkin olen niin tottunut laittamaan sitä "jonkun verran", että kynnys muutokseen on korkea.
Helsingissä on kyllä itsepalvelupesuloita, mutta minä en ole niitä koskaan käyttänyt! Ehkä joskus pitäisi kokeilla, ihan vaan kokemuksen vuoksi. Taloyhtiön pyykkituvalla en ole tavannut elämäni naista enkä ketään muutakaan, enkä tiedä onko mikään siellä eletty hetki määrittänyt loppuelämäni. Kenties on, eihän sitä voi tietää.
Tutkija Rahkila saapui Tampereelta Poriin pesemään pyykkejään ja hajamielisyydessään unohti laittaa housunsa pesukoneeseen.
Lähetä kommentti