Pitkä aamupäivä

Tänään laitoin pesukoneeseen kolme pitkähihaista paitaa, kolme t-paitaa, viidet kalsarit, neljätoista sukkaa (joista 13 mustia ja yksi raidallinen [kuva]), kaksi pyyhettä (ison ja pienen), yhden lakanan, yhden pussilakanan sekä kaksi tyynyliinaa. Lämpötila oli edelleen 60°C ja pesuaineena nyt uusi herkkähipiäisten LV.

Kuten edellisen blogimerkinnän kuvasta voi havaita, varasin "aamupäivä"-vuoron, se on: kello 7–16. Laitoin ainoan koneellisen pesuun kello 14, ja tehokasta pesuaikaa jäi näin käyttämättä tuntikausia. Tämä on nykyisen varausjärjestelmän ongelma.

Nykykäytäntö on sikäli käyttäjäystävällinen, että varaajan ei tarvitse sitoutua etukäteen tiettyyn kellonlyömään. Kenties se myös säästää pesukonetta, koska nykyisellään koneellisia harvoin pestään yli kolmea päivässä. Silti vajaakäyttö tuntuu vähän tyhmältä. Päivän jakaminen vaikka kahden tai kolmen tunnin vuoroihin mahdollistaisi vuorojen varaamisen lyhyemmällä varoitusajalla, eikä koneen kuormitus varmaankaan nykyisestä paljon kasvaisi.

Toki olisin voinut kirjoittaa varauslistaan lisähuomautuksen "pesen vain klo 14–16", jolloin joku muu olisi voinut hyödyntää käyttämättä jääneen ajan. Mutta en ollut etukäteen päättänyt, pesenkö jo aamulla vai vasta viime tingassa, kuten nyt kävi.

Yksi perustelu ylipitkille vuoroille on samassa tilassa sijaitsevan kuivausjärjestelmän vaatimat pidemmät käyttöajat. Tähän palaan ehkä myöhemmin.

* * *

Pesuaineen annostelusta minä en ymmärrä mitään. Purkin kyljessä neuvotaan käyttämään 50–80 ml (veden kovuudesta riippuen), kun pesukoneen kapasiteetti on 4–5 kg. Mutta:

1) Pekomatic on isompi kuin 4–5 kg. En tiedä kilogrammamäärää. Enkä punnitse pyykkiä. En omista vaakaa, paitsi kirjevaa'an, jonka asteikko ulottuu sataan grammaan. (Yksi sukka kokoa 39–42 painaa n. 18 grammaa, eli viiden kilon koneessa voisi pestä kerralla noin 140 paria sukkia. Kiinnostavaa!)

2) Mistä tietää veden kovuuden?

Veden kovuus voidaan määrittää kompeksometrisella titrauksella. Kalsium- ja magnesiumionit sitoutuvat EDTA:n (etyleenidiamiinitetraetikkahapon) kanssa kompleksiyhdisteeksi. Indikaattorina käytetään eriokromimusta T:tä. (http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/vesilaatu.html)

Näin ollen minä laitan pulveria koneeseen jonkun verran. Pekomaticiin laitan jonkun verran enemmän kuin laittaisin tavalliseen kotikoneeseen.

* * *

Kuten tutkija Rahkila kommentissaan mainitsi, Wikipedian mukaan "pyykiksi kutsutaan käytössä likaantuneita vaatteita ja muita tekstiileitä". Mielestäni paremman, joskin muut tekstiilit unohtavan määritelmän tarjoaa WSOY:n Nykysuomen sanakirja: "pestävät t. juuri pestyt vaatteet".

Likaisesta vaatteesta tekee pyykkiä vasta aikomus pestä se. Pyykin käsite liittyykin pesemiseen eikä likaisuuteen – pyykkihän on pyykkiä vielä puhtaanakin. Se lakkaa olemasta pyykkiä kai joskus sitten kun se on kuivattu ja laitettu paikoilleen tai otettu käyttöön. Mutta "pyykkiyden" alkamista ja loppumista on vaikea määritellä ihan täsmällisesti.

"Kiinnostavaa!" kuiskivat herrat ja leidit toisilleen esityksen loputtua, aplodien raikuessa täydessä salissa.

Varausjärjestelmästä ja pyykkituvan käytännöistä

Pyykinpesu ei vielä ole aivan ajankohtaista, koska edellisesta pesuerästä on vielä runsaasti puhtaita vaatteita jäljellä. Ensimmäisinä loppuvat aina kalsarit ja (parilliset) sukat; kenties niitä pitäisi olla enemmän? Minkähän verran sukkia ja alusvaatteita ihmisen suunnilleen kuuluu omistaa?

Kaukaa viisaasti varasin kuitenkin jo pyykkivuoron ensi lauantaille. Pyykkitupa on aika suosittu, ja aika on syytä varata etukäteen. Niin minä en yleensä tee, ja siksi joudunkin usein turvautumaan nyrkkipyykkiin.

Pyykkivuoro varataan B-rapun kellarin ilmoitustaululla olevasta taulukosta (kuva).
Taulukkoon kirjoitetaan oma nimi halutun päivän kohdalle yhteen kolmesta aikasarakkeesta, jotka ovat aamupäivä (kello 7–16), iltapäivä (kello 16–21) sekä "kokopäivä" – joka on yhtä kuin aamupäivä ja iltapäivä.

Kolmas sarake on itse asiassa turha. Riittäisi että merkitsee nimensä aamupäivä- ja iltapäivä-sarakkeisiin. Toki "kokopäivän" varaaminen käy hieman vaivattomammin yhdistelmäsarakkeen avulla, mutta en usko että saavutettu hyöty vetää vertoja aikaan saadulle hämmennykselle; kuvasta voidaan todeta, että pieniä sekaannuksia on ollut ainakin launtaina 3.5. ja torstaina 8.5.

Kuten kuvan taulukossa on korostettu, "kokopäivä"-vuoron saa varata ainostaan, jos pesee vähintään kolme koneellista.

Kunkin aikasarakkeen vieressä on kapeampi sarake, johon merkitään pestyjen koneellisten määrä – joka on samalla pyykkirupeaman hinta euroissa. Koska lomaketta ei ole vielä kokonaan ehditty päivittää euroaikaan, hintasarakkeiden otsikkona on "mk yht.", ja useimmat pesutuvan käyttäjät merkitsevätkin tunnollisesti pesujen määrän perään euron merkin tai e-kirjaimen – sekaannusten välttämiseksi. Itse olen päättänyt luopua tästä tavasta tarpeettomana.

* * *

Pikantti yksityiskohta talomme pyykkituvassa on vanha, kulunut puukeppi (kuva), jolla on ilmeisesti tarkoitus kiilata pesu- ja huuhteluaineiden luukkujen kumiset kannet auki pesun jälkeen – kaiketi jotta luukut pääsevät kuivumaan sisältä ja kone pysyy siistimpänä. Sanon "ilmeisesti" ja "kaiketi", koska tähän asiaan, toisin kuin lukuisiin muihin, ei pyykkituvan seiniltä löydy minkäänlaista ohjelappua. Olen tehnyt olettamukseni sillä perusteella, että aina pyykkituvalle mennessäni keppi on ollut luukkujen välissä – ja siihen myös minä olen sen laittanut lopetettuani pyykkäämisen. Itse asiassa, kun asiaa tarkemmin mietin, tämä toiminta on aika irrationaalista. Onko kepin käyttöön sittenkin jokin muu syy? Vai onko siihen mitään syytä? Onko nykyinen käytäntö syntynyt aivan satunnaisesti ja sattumalta? Onko joku laittanut kepin luukkujen väliin piruuttaan?

Kiinnostavaa!

Kuvassa näkyvät myös "punakone" Pekomaticin selkeät käyttöohjeet, ohjelmanvalitsin, käynnistysnappi sekä kiekko, joka kertoo pesuohjelman etenemisestä.

* * *

Olen hankkinut LV-merkkistä herkkäihoisille tarkoitettua pesujauhetta (kuva). Ostin 850 gramman pakkauksen Porthaninkadun Saiturinpörssistä hintaan 3,95 euroa. LV ei sisällä hajusteita, väriaineita, zeoliittia eikä optisia kirkasteita, eikä se myöskään, toisin kuin Rainbow, ole ärsyttävä (kuva). LV sisältää kuitenkin enemmän fosfaatteja kuin Rainbow. En tiedä mitä merkitystä tällä asialla on.

Nyt on siis kaikki valmista lauantaista pyykinpesua varten, ja voin huolettomin mielin keskittyä muihin asioihin siihen asti!

Sananen taustoista

Kiitokset yllättävän monipäisille kommentoijille!

Todettakoon tässä vielä – jos se ei ole ilmiselvää – että en ole erityisemmin perehtynyt pyykinpesuun tai edes kiinnostunut siitä. En panisi pahakseni jos joku hoitaisi koko asian puolestani niin, että minun ei tarvitsisi ajatella sitä koskaan. Tämän blogin olemassaolon todelliset syyt ovat toisaalla ja minulle itsellenikin osin hämärän peitossa.

Tekstiilihuoltoni perusta on yhdistelmä piittaamattomuutta, pelkoa ja joistakin jo unohtuneista lähteistä omaksuttuja hämäriä käsityksiä (kuten että kuumemmassa pesussa värit eivät leviä, tai että huuhteluaineesta ei ole mitään hyötyä). Yleisesti ottaen olen aina viskannut kaikki pyykit samaan koneeseen ja toivonut parasta. Ihme kyllä olen välttynyt suuremmilta vahingoilta.

Mutta olen osasyyllinen muuan pyykkionnettomuuteen. Ystäväni Anna Ylä-Anttila muisteli tänään, miten hän muutama vuosi sitten pohti, voiko erään mekon pestä, ja minä sanoin että varmasti voi.

Kuinka väärässä olinkaan!

Punainen pesukone, valkoinen vaate

Vanhan ystäväni Janne Rahkilan kehotuksesta ryhdyn pitämään pyykkiblogia. Kirjaan tänne kokemuksiani ja ajatuksiani pyykinpesusta ja kaikesta mikä siihen liittyy tai ei liity.

Tänään herättyäni päiväunilta tuli mieleeni, että olisi syytä pestä pyykkiä: puhtaita alushousuja ei enää ole, ja sukkiakin vain parittomia. Onnekseni pyykkitupa oli vapaa. Minulla ei ole omaa pesukonetta; jotta sellaisen voisi sijoittaa kylpyhuoneeseen, pitäisi poistaa kylpyamme, mitä en mielelläni tekisi.

Taloyhtiön pyykkituvalla sen sijaan on jyhkeä Pekomatic 10 -mallinen pesukone (kuva). Sinne mahtuu kerralla paljon pyykkiä.

Tavanomaista jännittävämmän tämänpäiväisestä pyykinpesusta teki se, että mukana oli tavanomaisen pyykin – sukkien, kalsarien, paitojen – lisäksi valkoinen takki, jonka olen kauan sitten ostanut UFF:n kirpputorilta kymmenellä markalla. Se on vuosien saatossa likaantunut aika pahasti, mutta en ole uskaltanut pestä sitä, kun olen pelännyt sen värjäytyvän tai menevän muuten pilalle. Nyt päätin kohdata pelkoni ja ottaa riskin.

Pohdimme Jannen kanssa puhelimessa, pitäisikö pyykit pestä neljänkymmenen vai kuudenkymmenen asteen lämmössä. Jannekin oli pessyt tänään pyykkiä, neljässäkympissä. Minä pesen yleensä kuudessakympissä. Niin tein tänäänkin, vaikka hetken harkitsin neljääkymppiä, Janne kun puhui siitä positiiviseen sävyyn. Muistelen jostakin lukeneeni, että korkeammassa lämpötilassa vaatteet eivät värjäydy niin helposti. En tiedä pitääkö se paikkansa.

Pesuaineena on Rainbow Sensitive Color Pyykinpesujauhetiiviste (kuva). En ole merkkiuskollinen, mutta pyrin valitsemaan aina pesuaineen, jossa on joutsenmerkki. Olen tosin harkinnut siirtymistä johonkin herkkäihoisille tarkoitettuun pesuaineeseen, koska minua on viime aikoina vaivannut ärsyttävä ihottuma, ja pidän sen yhtenä mahdollisena aiheuttajana jotakin pyykinpesuaineen kemikaalia. Lähi-Alepassa ei kuitenkaan ole kovin hyvä valikoima, ja usein pyykkipulveri pitää saada nopeasti – kun pyykille ruvetessa huomaa pulverin olevan loppu – ja silloin on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla.

* * *

Nyt pyykki on pesty, ja valkoisen takin osalta on todettava, että tulos on hienoinen pettymys – värjäytymistä ei tapahtunut, mutta takki ei myöskään tullut puhtaaksi (kuva). Tarvittaisiin ilmeisesti voimakkaampia aineita. Takissa on kuitenkin myös ruskeita osia, enkä siksi uskalla turvautua valkaisuaineisiin. Asia on ratkaistava jotenkin muuten.

Kiinnostavaa, Simo!